Mäkitreenit. Jiihaa!

Uuuuh, pakko kirjoittaa toinen päivitys. Jos ääretön innostus ja suoranainen euforia ärsyttää, suosittelen jättämään lukemisen tähän.  Tosiasia on se, että tässä elellään vielä FitCamp- kuherruskuukautta. Juuri nyt kaikki on ihanaa: nami nami,  jiihaa ja vautsiwau. Ja jaksaa jaksaa.
Tiukkoja tilanteita ja puuduttavia päiviä varmasti tulee, mutta puhutaan niistä sitten, kun niiden aika on.

Tänään vedimme mäkitreenit, ja minulle ne olivat laatuaan elämän ensimmäiset. Ringetteä maajoukkuetasolla pelanneelle Katjalle puuha oli tuttua, ja jossakin vaiheessa mäkeä ylös mentäessä hän puuskuttikin, että tulipahan tiukka paluu vuosien takaisiin muistoihin.

Menimme mäen ylös yksitoista kertaa (nami nami). Se tehtiin hölkäten, täysiä spurtaten ja askelekyykkykävelyllä. Anna päivysti tiukkana, että vauhtia oli tarpeeksi (jaksaa jaksaa), askelkyykky riittävän syvä ja tekniikka muutenkin kohdallaan. Kun jalat tuntuivat lyijypainoilta, toi joukkueen kannustus vielä sen tarvittavan lisäpuristuksen (jiihaa). Yksin en olisi koskaan jaksanut niitä spurtteja. Olisin taatusti luovuttanut, tai ainakin hidastanut, jo puolivälin jälkeen. Noh, myönnettäköön se tässä ja nyt: luovutin liian aikaisin niissä staattisissa pidoissa yksi päivä salilla. Jos kaveri vieressä olisi huutanut, että wautsivau, olisin taatusti lankuttanut pidempään.

Mäkitreenin jälkeen olo oli ihan superhyvä. Loistava! Ihana! Ryhmässä tekeminen on mahtavaa, ja itsensä ylittäminen aina yhtä palkitsevaa.

Loppuun vielä linkki Sami Hedbergin hauskaan pätkään. Jaksaa  jaksaa! Vai jaksaako?

Sami Hedberg - Kuntosali

Sokeriöverit sohvalla

Lauantai on karkkipäivä. Minun karkkipäiväni näyttää aina vähintään tuolle.

Normaali ruoka jää syömättä, ateriat korvaa pizza tai hampurilainen ja verensokeri hyppii pitkin päivää kuin painija volttisarjoissa. Jossakin joku sammuu sohvalle kossupullo kourassa, minä nuokun omalla sohvalla lähes samassa tilassa: sokeriövereissä irtokarkin jämät suupielissä.

Ja mikä pahinta, karkkia tulee hamstrattua aina niin paljon (kauheaa, jos se loppuisi kesken!), että sitä jää auttamatta jäljelle. Alkuviikon sitten koluan pussin pohjia kaapeista, ja ehkä keskiviikkona kaikki on syöty. Siitähän on sitten vain pari päivää seuraavaan karkkipäivään, jonka voi aina aloittaa jo perjantai-illalla.

Mutta eilen kaikki oli toisin. En yritäkään väittää, etteikö karkkia olisi päivän aikana tehnyt mieli.  Mutta mikään holtiton himo ei iskenyt. Siitä piti huolen kunnon ruokailu pitkin päivää. Kun verensokeri on aisoissa ja maha täynnä, houkutuksia pystyy vastustamaan.

Aamupäivän työkeikan jälkeen hilpaisin Helsinkiin tapaamaan Vaasasta Suomi-Ruotsi maaotteluun tulleita ystäviäni. Arja oli jo vuosia haaveillut PizzaHutin pannupizzasta, joten sinne me suuntasimme.  Se Supreme tuoksui kyllä tosi hyvältä, mutta salaattipöydästä sai hyvin koottua maistuvan ja täyttävän lounaan.
Sen kun vielä höysti sillä naurun määrällä (anteeksi kanssa-asiakkaat), niin lounas oli aivan loistava!

Sol ei ole mun!!!!!! :)

Hotellissa Heliä ja Arjaa odotti hotellin tarjoama skumppapullo.
Minä tyydyin ikuistamaan hetken, ja varmistamaan juoman
laadun pienellä suullisella.

Kotimatkalla ennen junaan hyppäämistä ostin ”karkkia”: rasiallisen aivan mielettömän hyviä vadelmia.

Tikkurilassa piipahdin Punnitse & Säästä –kaupassa. Mukaan tarttui chia-siemeniä, raakakeksiä ja tummaa suklaata.

Iltalpalan jälkeen nautin kolme palaa tummaa suklaata.
NAM!

Lisää kuvateksti

Raakakeksit taitavat  jäädä kaappiin. Yhdessä keksissä on 344 kaloria, ja pienen suupalan
perusteella syön ennemmin pähkinät pähkinöinä. Rusinat nyt muutenkaan
eivät kuuluu suosikkeihin, paitsi suklaaversiot :)

Lisää kuvateksti

 Illalla menin salille. Tänään kyytiä saivat selkä ja hartiat tähän tyyliin:

Kulmasoutu
Yhden käden kulmasoutu
V-soutu taljassa
Ylätalja kolmiokahvalla (väärinpäin)
Pystysoutu
Vipunosto
Olkapään takaosa penkiltä
Pystypunnerrus istuen

Ja kulmasoudun voi todellakin sekoittaa pystysoutuun. Ja pystysoudun pystypunnerukseen.  Ajatus mukana salilla on hyvä juttu. Otan sen mukaan ensi kerralla. 

Uusi liike minulle: ylätalja kolmiokahvalla väärinpäin. Tykkäsin!
Kiitos Elma kuvan ottamisesta.

Tässä tosi hyvä vihreä tee, vaikkapa tumman suklaan seuraksi.
Jo et ole vihreän teen ystävä, tämä saattaa tehdä sinusta sellaisen.

Tänään meillä on vuorossa mäkitreeni. Vähän jännittää. Ehkä sieltä on myöhemmin tarjolla jopa videonpätkää. Katsotaan.....

Mikä sinua tänään liikutti?

Virve haastaa hack-kyykyn.

Ärräpää kaikuu pukuhuoneeseen saakka.  Tunnistan äänen, ja jotenkin arvaan, mistä laitteesta puhina kuuluu. Kyllä, kun kurkkaan saliin, niin FitCamp-ryhmäläinen Virve se siellä kärvistelee hack-kyykyssä. Minä niin ymmärrän tuon ähinän. Hack-kyykky on ärsyttävä liike tehdä, mutta huippu liike tulosten kannalta. Etureidet ja pakarat saavat todellakin kyytiä. Tein hack-kyykkyä toissapäivänä, ja tänään normaali kävely  on vähän hakusessa. Tuon tuostakin huomaan kulkevani omituisesti keinuen pyrstö pystyssä. Itse tein tänään salilla ojentaja-hauistreenin. Meitä oli heti aamusta useampi ryhmäläinen salilla, ja tekemisen meininki oli kaikilla kova. Ilmeet kertoivat, että treeni tuntuu. Kapteenimme Anna piipahti  kannustamassa, fiiliksiä kyselemässä  ja kysymyksiin vastailemassa.

Kun ajelin salilta kotiinpäin, olin taas sellaisessa innostuneen onnellisessa olotilassa.  Vähänhän minä olen sellainen onnellinen tapaus muutenkin, mutta nyt puhun siitä mahtiolosta, jonka saa kovasta treenistä. Takuuvarma se olo on aina esimerkiksi Grit-tunnin  jälkeen. Miten sitä sitten parhaiten kuvaisi? Väsynyt, mutta onnellinen? Joo-o. Euforinen? Jep! Energinen? Todellakin. Ja mikä parasta, se energialataus kestää koko päivän. Usko tai älä, jos siivouspäivän aamulla vedät Grit-treenin, niin kotona voi perheellä lävähtää luomet kaakkoon kun tanssitat imuria. Hitto, tiedä vaikka innostut tamppaamaan matotkin.

Itselleni yksi suurimpia liikkumisen motivaattoreita on juuri se energia, jota liikunta antaa. Elämää kun on vain paljon mukavampi tallustaa virkeänä. Aloin oikein pohtia, mitkä ovat minulle ne asiat, joiden vuoksi liikun. Lista oli helppo tehdä.

1. Liikunnan hauskuus
2. Hyvä olo & terveys
3. Ulkonäkö

Järjestys on nyt tuo, mutta elämän eri vaiheissa se on vaihdellut.  Nuorempana ulkonäköseikat ajoivat kaiken muun ohi. Ei ollut niin väliä, mitä teki, kunhan sen ajatteli tehoavan vatsamakkaroihin, joita ei edes omannut.

Minä uskon, että jokaiselle on olemassa laji, josta pitää. Kun sen löytää, löytää liikunnan riemun. Miksi juosta vain, koska naapurin Marttakin juoksee? Minä olen vasta viime vuosina ymmärtänyt, että juoksu ei ole minun juttuni.  Voi kuinka monet kerrat taapersin menemään hampaat irvessä. Jokainen minuutti tuntui tunnilta ja jokainen ylämäki Mount Everestiltä. Lukusia kertoja suunnittelin lenkille lähtöä, ja sen epämiellyttävyyden takia siirsin sitä illan mittaa niin moneen kertaan, että lopulta en pimeään enää uskaltanut. Oli helpottavaa, kun uskalsin myöntää itselleni, että ei minun tarvitse juosta, maailmassa on miljoona muutakin tapaa liikkua. Sen kun oivalsin, katosi juoksun kiro. En minä edelleenkään juoksua rakasta, mutta saatan joskus (lue: hyvin harvoin) kipaista pikkulenkin, ihan vain liikkumisen ilosta.  

Laji voi olla mielekäs niin monella tapaa. Jollekin mielekkyys piilee tanssin rytmissä tai joogan mielen rauhassa, toiselle isojen painojen heiluttelussa. Joku haluaa haastaa itseään pallopeleissä, toiselle ilman uuden oppimista ei urheilu innosta. Itse kävin monta vuotta kickboxingissa ja kuntopainissa. Niissä juuri uuden oppiminen oli treenin suola. Miten usein sitä odottikaan seuraavia harjoituksia vain päästäkseen hiki päässä hiomaan sitä kiertopotkua tai käsivarsiheittoa, joka edellisissä treeneissä ei ihan mennyt perille.  

Oletko jotakin kaikkien hehkuttamaa lajia kokeiluasi tullut siihen tulokseen, että liikunta ei ole sinua varten. Kyllä se on! Ihminen on luotu liikkumaan. Jos Zumba ei suju (done that, been there) ehkä nyrkkeily onkin sinun juttusi. Tai sulkapallo? Baletti, sähly tai ratsastus? Uppopallo, eukonkanto tai vatsapakarajumppa? Vaihtoehtoja on rajattomasti. Uskalla kokeilla, vain silloin tiedät. Mutta uskalla myös myöntää,  jos koko napuruston hehkuttama Super-hyper-pomppu-hyppy-naruloikka ei nappaa.  

Älä kuitenkaan luovuta liian helposti. Usein lajin salat aukeavat vasta muutaman kerran jälkeen.

Aamulla minulle aukeavat taas salin ovet. Vuorossa on rinta ja keskivaratalo.  Aion tehdä täysillä, ja jälkeenpäin nauttia siitä mahtiolosta.

Mutta nyt lähden kauppaan. Tätä kirjoittaessa vihannesosekeitto paloi kattilaan. Joskus liikunta vain vie mennessään…….

Lähdössä salille uusissa treenipöksyissä. Aika kiva motivaattori sekin :)

Lounaaksi söin mausteista jauhelihaa, riisiä, parsakaalia ja
valtavan annoksen kasviksia. Pieni loraus sitruunalla maustettua
oliivioljyä (saa kaupasta valmiina) sopii loistavasti
parsakaalin päälle. Kokeilkaa ihmeessä!

Keskiviikkoaamun grit päättyi yhteiseen tuuletukseen. Me ollaan kovia!

Jösses kun pissattaa

Kaurapuuro mustikoilla. Melkein kuin karkkia.

Tänään oli FitCampin ensimmäinen varsinainen treenipäivä. Ohjelmaan olisi kuulunut selkä- ja hartiatreeni, mutta tikit aamulla selästäni poistanut lääkäri neuvoi vielä hetken välttämään selkätreeniä. Tulokset patologiltakin olivat tulleet. Minua kovasti vaivannut, jatkuvasti kutiseva ja kihelmöivä luomi oli aivan tavallinen pigemnttiluomi. Sillä tiedolla oli hyvä jatkaa päivää.

Suuntasin suoraan lääkäriltä Helsinkiin juttukeikalle. Vatsan murinan perusteella aamun puuro oli jo löytänyt tiensä vatsalaukusta eteenpäin, joten siellä minä taas olin, Burgerin Kingin ovia aukomassa. Mutta ehei, en sortunut Double Steakhouseen, Whopperiin tai Crispy Chickeniin. Sen sijaan valintani oli grillattu kanasalaatti. Hurraa! Huuto siis meikäläisen selkärangalle, mutta ei tosiaankaan sille salaatille. Se oli PIENI! Ja siitä jäi NÄLKÄ! Eikä se kana maistunut lainkaan grillatulle. Siinä oli sellainen outo, vähän eltaantunut maku. Ehkä parempi niin, sillä kovin montaa kymmentä grammaa kanaa ei kiposta löytynyt. Ei siis jäänyt harmittamaan, kun se parin suupalan jälkeen loppui. Salaatti oli kyllä rapeaa  ja Balsamico-kastike hyvää. Eivätkä kirsikkatomaatit yllättäneet, ja se on yleensä hyvä se.

Pettymys

Haastattelun jälkeen minulla oli taas, tai siis edelleen nälkä. Nappasin myyntikojusta mukaan rasian mustikoita, ja söin ne junassa välipalana mukana olleen omenan ja pähkinäannoksen kanssa.  Tässä asiassa muuten kännykkäkamera on tosi kätsä kapistus. Peiliä kun ei laukusta löydy, niin etukameralla  oli hyvä välillä varmistella, etten istu ruuhkajunassa suunpielet sinisenä.

Kiltti tyttö, välipalat mukana

Ninan kanssa Vivalla. Hups, unohdin vetää vatsaa sisään

 Vaihdoin siis selkäpäivän alavartalotreeniin. Ohjelman mukaiseen treeniin kuului kyykkyä, maastavetoa, hack-kyykkyä, ylöstyöntöä smithissä ja askelkyykkykävelyä. Askelkyykkykävely oikein tehtynä on uskomattoman tehokas liike. Kun ottaa tarpeeksi pitkä askeleen niin, että takajalka on lähes suora, se tuntuu varmasti. Pahalta. Siis hyvältä. Ja keskivartalo tiukkana, lisäisi tähän piiskurimme Anna.

Hyvä setti, ja treeni kulki ihan hyvin, vaikka ehkä himpun verran liikaa innostuimme FitCampissä mukana olevan Ninan kanssa jakamaan parin päivän kokemuksia. Salitreeni kannattaa mielestäni vetää tiukalla temmolla ilman liian pitkiä taukoja. Kun tauot venyvät, vire jotenkin katoaa, eikä itsestään saa enää kaikkea irti. Mutta vertaistuki kompensoi tänään loistavasti hieman vajavaisen vireen. Yhdessä Ninan kanssa totesimme, että mikäs siinä vettä juodessa, mutta se jatkuva vessassa ravaaminen. Jösses! Mutta hei, ehkä tässä lihasten ohella kehitämme itsellemme vielä myös kunnon seurapiirirakot. Meille molemmille myös tarkkojen ruokailujen sovittamien arjen hulinaan on ainakin näin alkuun ollut haasteellista. Siinähän se yksi meikäläisen suurin helmasynti onkin. Syöminen unohtuu päivän aikana, ja sitten kun sen muistaa, niin kohta se olisi jo parempi unohtaa.

Salin jälkeinen ateria mahtui lautaselle, kun vähän taiteli.

Tämä päivä oli hyvä päivä. Nälkä ei ole ollenkaan, ja vielä on proteiinipitoinen iltapala syömättä. Mutta nyt lähden pissalle :)