Jösses kun pissattaa

Kaurapuuro mustikoilla. Melkein kuin karkkia.

Tänään oli FitCampin ensimmäinen varsinainen treenipäivä. Ohjelmaan olisi kuulunut selkä- ja hartiatreeni, mutta tikit aamulla selästäni poistanut lääkäri neuvoi vielä hetken välttämään selkätreeniä. Tulokset patologiltakin olivat tulleet. Minua kovasti vaivannut, jatkuvasti kutiseva ja kihelmöivä luomi oli aivan tavallinen pigemnttiluomi. Sillä tiedolla oli hyvä jatkaa päivää.

Suuntasin suoraan lääkäriltä Helsinkiin juttukeikalle. Vatsan murinan perusteella aamun puuro oli jo löytänyt tiensä vatsalaukusta eteenpäin, joten siellä minä taas olin, Burgerin Kingin ovia aukomassa. Mutta ehei, en sortunut Double Steakhouseen, Whopperiin tai Crispy Chickeniin. Sen sijaan valintani oli grillattu kanasalaatti. Hurraa! Huuto siis meikäläisen selkärangalle, mutta ei tosiaankaan sille salaatille. Se oli PIENI! Ja siitä jäi NÄLKÄ! Eikä se kana maistunut lainkaan grillatulle. Siinä oli sellainen outo, vähän eltaantunut maku. Ehkä parempi niin, sillä kovin montaa kymmentä grammaa kanaa ei kiposta löytynyt. Ei siis jäänyt harmittamaan, kun se parin suupalan jälkeen loppui. Salaatti oli kyllä rapeaa  ja Balsamico-kastike hyvää. Eivätkä kirsikkatomaatit yllättäneet, ja se on yleensä hyvä se.

Pettymys

Haastattelun jälkeen minulla oli taas, tai siis edelleen nälkä. Nappasin myyntikojusta mukaan rasian mustikoita, ja söin ne junassa välipalana mukana olleen omenan ja pähkinäannoksen kanssa.  Tässä asiassa muuten kännykkäkamera on tosi kätsä kapistus. Peiliä kun ei laukusta löydy, niin etukameralla  oli hyvä välillä varmistella, etten istu ruuhkajunassa suunpielet sinisenä.

Kiltti tyttö, välipalat mukana

Ninan kanssa Vivalla. Hups, unohdin vetää vatsaa sisään

 Vaihdoin siis selkäpäivän alavartalotreeniin. Ohjelman mukaiseen treeniin kuului kyykkyä, maastavetoa, hack-kyykkyä, ylöstyöntöä smithissä ja askelkyykkykävelyä. Askelkyykkykävely oikein tehtynä on uskomattoman tehokas liike. Kun ottaa tarpeeksi pitkä askeleen niin, että takajalka on lähes suora, se tuntuu varmasti. Pahalta. Siis hyvältä. Ja keskivartalo tiukkana, lisäisi tähän piiskurimme Anna.

Hyvä setti, ja treeni kulki ihan hyvin, vaikka ehkä himpun verran liikaa innostuimme FitCampissä mukana olevan Ninan kanssa jakamaan parin päivän kokemuksia. Salitreeni kannattaa mielestäni vetää tiukalla temmolla ilman liian pitkiä taukoja. Kun tauot venyvät, vire jotenkin katoaa, eikä itsestään saa enää kaikkea irti. Mutta vertaistuki kompensoi tänään loistavasti hieman vajavaisen vireen. Yhdessä Ninan kanssa totesimme, että mikäs siinä vettä juodessa, mutta se jatkuva vessassa ravaaminen. Jösses! Mutta hei, ehkä tässä lihasten ohella kehitämme itsellemme vielä myös kunnon seurapiirirakot. Meille molemmille myös tarkkojen ruokailujen sovittamien arjen hulinaan on ainakin näin alkuun ollut haasteellista. Siinähän se yksi meikäläisen suurin helmasynti onkin. Syöminen unohtuu päivän aikana, ja sitten kun sen muistaa, niin kohta se olisi jo parempi unohtaa.

Salin jälkeinen ateria mahtui lautaselle, kun vähän taiteli.

Tämä päivä oli hyvä päivä. Nälkä ei ole ollenkaan, ja vielä on proteiinipitoinen iltapala syömättä. Mutta nyt lähden pissalle :)